Title for blog post
A short description for this post [..]
Kulta on kiinnostanut sijoittajia jo vuosikausia. Kultaa on käytetty maksuvälineenä tuhansia vuosia ja sen arvo on edelleen korkealla ihmisten silmissä. Sijoittajien kannalta kulta toimii niin sanotusti turvasatamana vaikeiden taloudellisten aikojen edessä. Ei siis ole mikään ihme, että kullan hinta kiinnostaa sijoittajia. Sen hinta onkin vaihdellut paljon vuosien varrella: tässä artikkelissa katsomme tarkemmin kullan hintaa vuosien varrelta ja sitä, mitä voimme tulevaisuudessa odottaa.
Ennen kuin sukellamme kullan hinnan pariin, katsotaan tarkemmin kultakantaa. Ennen kuin teollinen vallankumous alkoi 1700-luvun lopulla, fyysinen kulta oli hyvin yleinen maksuväline kansainvälisessä kaupassa. Kun kaupankäynti lisääntyi, suurten kultamäärien kuljettaminen ei enää ollut käytännöllistä: ongelman ratkaisuksi kehittyi paperinen valuutta, jota valtiot vaihtoivat kultaan kiinteään kurssiin perustuen.
Kullan käyttöä rahan arvon perustana ja sen vaihtomahdollisuuden takaamisessa kutsutaan kultakannaksi. Melkein kaikki 1800-luvun suurvalloista olivat sitoutuneet kultakantaan, mikä helpotti kansainvälistä kaupankäyntiä. Myös Suomi oli tuolloin osa kultakantaa. Kultaa oli siis mahdollista vaihtaa seteleihin. Tällainen selkeä vaihdettavuus teki valuuttojen keskinäisen vertailun mahdolliseksi, sillä kullakin valuutalla oli oma kiinteä kurssinsa kullan kanssa.
Kultakannasta luovuttiin ennen ensimmäistä maailmansotaa ensimmäisen kerran. Sodan jälkeisen inflaation seurauksena siihen kuitenkin palattiin uudelleen. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan välisenä aikana eri maat aloittivat omien valuuttojensa devalvaation kultaa vasten lisätäkseen omaa vientiään. Se johti siihen, että systeemiin ei enää luotettu: se hajosi kokonaan toistuvien devalvointien vuoksi, sillä kullalle ei enää löytynyt selkeää hintaa. Kultakanta oli kokonaan haudattu vuoteen 1939 mennessä, jolloin kullan vapaa vaihtomahdollisuus katosi.
Vuoden 1944 aikaa siirryttiin sen sijaan Bretton Woods -systeemiin, jossa vain USA:n dollari sidottiin kultaan kiinteällä kurssilla. Vastaavasti muut valuutat sidottiin dollariin. Bretton Woods pysyi käytössä kuitenkin vain yhden sukupolven ajan, ja kullan ja dollarin välinen sidos purettiin vuonna 1971. Bretton Woods -systeemi lakkautettiin kokonaan vuoden 1973 aikana.
Kun kultakanta hajosi, kullalla ei ollut enää selvää yhteyttä valuuttoihin. Sen hinta alkoi sen sijaan muodostua perustuen kysyntään ja tarjontaan. Aloitamme kullan hinnan kehityksen tarkastelun vuodesta 1971, jolloin Bretton Woods -systeemi hajosi. Amerikkalaiset saivat oikeuden kullan omistamiseen vasta vuonna 1975, joka onkin eräänlainen virstanpylväs kullan historiassa, kun sitä ajatellaan sijoituskohteena.
Kullan hintakehityksessä on ollut kolme selkeää nousupiikkiä vuoden 1971 jälkeen. Ensimmäinen tapahtui vuonna 1980 tammikuussa, kun kullan hinta nousi jopa 160 dollaria kolmessa päivässä. Korkeimmillaan se kävi 850 dollarissa per unssi. Nousuun oli kaksi selvää syytä: ensimmäinen syy oli epävakaa geopoliittinen tilanne, joka oli seurausta Neuvostoliiton miehityksestä Afganistanissa vuonna 1979. Saman vuoden aikana Iranin panttivankikriisi alkoi. Toinen syy oli öljyn hinnan voimakas nousu, joka aiheutti myös inflaation nopean kiihtymisen. Tämä nosti osaltaan kullan hinnan kysyntää huomattavasti.
Seuraava merkittävä nousu tapahtui vuoden 2008 aikana, kun kultaa vaihdettiin vähän yli 800 dollarilla per unssi. Kesän 2011 aikana se huipentui 1 830 dollariin per unssi. Nousun taustalla oli selkeä turvasatamakysynnän lisääntyminen, joka oli seurausta finanssikriisistä ja dollarin heikentymisestä.
Vuonna 2016 kullan hinta sai taas tukea lisääntyvästä sijoituskysynnästä. Sen taustalla oli talouskasvuun liittyvä epävarmuus. Vuoden 2016 elokuussa kullan hinta oli 1 340 dollaria per unssi, joka oli kiitosta Britannian EU-kansanäänestyksen jälkimainingeista. Talouskasvun alkaminen ja USA:n korkojen nousu jätti hinnan vaihtelemaan kuitenkin 1 200 dollarin ja 1 300 dollarin välimaille.
Vuoden 2019 aikana tapahtui kolmas piikki, kun poliittinen ja taloudellinen epävarmuus nostivat kullan hintaa yli 1 500 dollariin per unssi vuoden kuluessa. Vuonna 2020 kullan hinta nousi edelleen ja ylitti 1 800 dollarin rajapyykin, kiitos pandemian aiheuttaman taloudellisen epävarmuuden. Samalla keskuspankit tukivat kullan hintaa.
Maailmanmarkkinat määräävät kullan hinnan. London Bullion Metal Association julkaisee kullan hinnan (joka koskee 24 karaatin kultaa) joka arkipäivä kello 12.30 ja 17.00 Suomen aikaa. Virallisesti kullan markkinahinta ilmoitetaan dollareissa ja troy-unsseissa, kuten kansainvälisen käytännön tapana onkin. 1 troy-unssi on 31,1034768 grammaa. Kun kullan hinta halutaan tietää euroissa, siihen vaikuttaa myös dollarin ja euron välinen vaihtokurssi. Kullan maailmanmarkkinahinnan euroissa löydät verkkosivuiltamme, osiosta Kulta -> Maailmanmarkkinahinta.
Kullan hinta ei ole yksinkertainen tai yksiselitteinen aihe, vaan siihen liittyy monia tekijöitä. Muun muassa alla olevat tekijät määräävät kullan hinnan. Kullan hinta ei ole koskaan ollut helposti ennustettavissa, mutta etenkin nykymaailmassa hyvin pienet muutokset voivat vaikuttaa hintaan nopeasti. Ja kiitos internetin, saamme tiedot pienistä muutoksista hyvin nopeasti ja reaaliajassa.
Kullan hinta nousee tyypillisesti silloin, kun keskuspankit hajauttavat rahavarat paperivaluutasta kullaksi. Monien maailman kansakuntien varannot koostuvat suurimmaksi osaksi kullasta. Kun kultastandarista luovuttiin vuoden 1971 aikana Yhdysvalloissa, keskuspankit ostivat eniten kultaa.
Vaikka kullan hinta ei ole enää samalla tavalla sidottuna Yhdysvaltain dollarin arvoon kuin aikaisemmin, sen arvo silti vaikuttaa kullan hintaan. Dollarin ja kullan välinen hintakorrelaatio on noussut yhä edelleen vuodesta 2020 asti.
Arvaamattomat maailman näkymät, talousnäkymät ja poliittiset näkymät vaikuttavat myös hintaan. Historiallisesti todettu tosiasia on se, että kun usko perinteiseen valuuttaan laskee, kiinnostus kultaan nousee.
Kullan hinta liittyy usein käänteisesti USA:n dollarin arvoon. Yhdysvaltojen vahva dollari pyrkii pitämään kullan hinnan alhaisena, kun taas heikko dollarin arvo nostaa kullan hintaa, kiitos kasvavan kysynnän.
Kultaa pidetään yleisesti ottaen suojauksena inflaatiota vastaan. Inflaation noustessa myös kullan hinta kasvaa.
Maailman kultaneuvoston mukaan Kiina, Yhdysvallat ja Intia ovat volyymiltään suuria kullan käyttäjiä. Noin 7,5 % kullan kysynnästä liittyy tekniikkaan ja teolliseen käyttöön, kuten lääkinnällisten laitteiden valmistamiseen. Myös perinteinen korujen ja teollisuuden kysyntä vaikuttaa siis kullan hintaan.
Kultaa pidetään niin sanotusti turvasatamana sijoittajille ja oman varallisuuden suojeluun. Sitä pidetään suojeluna muun muassa inflaatiota vastaan. Kullan kysyntä siis nousee inflaation kasvaessa, kuten mainitsimme myös jo yllä.
Kullan hinta kasvaa entistä korkeammalle silloin, kun taloudellinen tilanne heikentyy. Kullan onkin sanottu olevan tehokas väline oman sijoitussalkun hajauttamisessa. Kullan hinta riippuu lisäksi pörssissä käydyistä rahastoista.
SPDR Gold Trust (GLD) on tällaisista rahastoista suurin. Maaliskuun 2020 aikana sen hallussa oli yli 1 040 tonnia kultaa. Vuonna 2019 kullan ostot eri sijoitusvälineistä olivat jopa huimat 1271,7 tonnia. Tämä on noin 29 % kullan kokonaiskysynnästä.
Tällä hetkellä kullan kaivamisessa suurimpia maita ovat Kiina, Yhdysvallat, Etelä-Afrikka, Venäjä, Australia ja Peru. Kullan hintaan vaikuttaa myös kullan tuotanto ja se on toinen esimerkki kysynnästä ja tarjonnasta. Vuonna 2018 kullan tuotanto oli jopa 3 260 tonnia.
Tänä päivänä niin sanottu “helppo kulta” on jo kaivettu ja kultaa on kaivettava entistä syvemmältä. Sitä on vaikeampi saada ja työläiset altistuvat yhä suuremmille vaaroille. Kaivaminen vaikuttaa myös negatiivisesti ympäristöön. Helppoa kultaa ei siis ole enää saatavilla yhtä paljon ja kullan kaivaminen aiheuttaa lisää kustannuksia. Se aiheuttaa nousua kullan hinnassa.
Tavallinen kysyntätarjonta suhde vaikuttaa myös kullan hintaan samalla tavalla, kun se vaikuttaa myös muihin myytäviin esineisiin, asioihin ja tavaroihin. Kun kysyntää on paljon, mutta tarjontaa vähän, hinta nousee – ja päinvastoin.
Kultaa pidetään hyvänä aseena inflaatiota vastaan, koska sen tarjonta ei muutu paljon vuodesta toiseen. Inflaation nousu tai korkeampi taso ei ole takuu, se nostaa silti kullan hintaa. Matala inflaatio tai deflaatio puolestaan laskee kullan hintaa.
Inflaatiota pidetään yleisesti ottaen merkkinä talouskasvusta. Sen kasvaessa keskuspankki laajentaa rahan tarjontaa, joka laimentaa liikkeellä olevan rahan arvoa. Tämä tekee omaisuuserien ostamisesta hintavampaa.
Kuten sanottua, kullan hintaa on siis vaikea ennustaa, sillä siihen vaikuttavat monet tekijät. Pienet heilahdukset maailman eri tilanteissa voivat helposti aiheuttaa vaihtelua kullan hinnassa. Voit tarkistaa kullan päivittäisen hinnan reaaliajassa verkkosivuiltamme ja näin pysyä kärryillä kullan hinnan vaihtelusta.
Kultasijoittajan kannalta vuosi 2021 ei ole käynnistynyt kovin mallikkaasti – huonoimmin 30 vuoteen. Kullan hinta laski kuluvan vuoden aikana 9 % kahdessa kuukaudessa ja maaliskuussa 2021 sen hinta oli enää 1 710 per unssi.
Heikkoon kehitykseen on ollut syynä muun muassa reaalikorkojen kohoaminen Yhdysvalloilla ja sijoittajien riskinottohalukkuuden kasvaminen. Kultasijoittajien kannalta reaalikorot ovat nimelliskorkoa tärkeämpi mittari, sillä niistä on otettu pois inflaatio ja näin ollen niissä huomioidaan muutokset rahan arvossa.
Kun reaalikorot nousevat, se voi vaikuttaa negatiivisesti kullan hintaan vaihtoehtoiskustannusten kautta. Kulta ei itsessään tuota kassavirtaa, joten sijoittajien tuotto muodostuu kullan myynti- ja ostohinnan välisestä erotuksesta. Kun reaalikorot nousevat, kullan omistaminen kallistuu suhteutettuna siihen, että varat olisivat korkomarkkinoilla.
Kullan hintakehityksessä on huomioitava myös sijoittajien riskinottohalukkuuden kohoaminen. Tällä hetkellä nykyisessä markkinatilanteessa sijoittajat hakevat tuottoa suurella riskillä. Se on johtanut siihen, että korkean riskin sijoituskohteiden tuotto on toistaiseksi ollut korkealla. Muun muassa Bitcoin on viehättänyt monia sijoittajia.
Lyhyellä aikavälillä hintakehitykseen liittyy jonkin verran epävarmuutta, mutta keskipitkän ja pitkän aikavälin tekijät tukevat kullan hintakehitystä. Vuonna 2021 kullan kysynnän odotetaan saavan tukea Kiinan ja Intian talouskasvun elpymisestä.
Sijoittajien riskinottohalukkuuden odotetaan myös laskevan ennemmin tai myöhemmin, jolloin sijoittajat palaavat taas turvasatamaansa.
Bitcoin ja muut kryptovaluutat ovat viime vuosina saaneet paljon huomiota ja monet sijoittajat ovat siirtyneet kullasta “nettikultaan” eli Bitcoiniin. Bitcoin on vuosien varrella todistanut tulleensa jäädäkseen ja siihen sijoittaminen on tänä päivänä paljon vakaampaa kuin muutamia vuosia sitten.
Halukkaat sijoittajat suuntaavat tällä hetkellä riskinottohalukkuuden ollessa korkealla ennemmin nettiin ja laittavat varansa kryptovaluuttaan, etenkin Bitcoiniin. Tämä voi myös vaikuttaa kullan hintaan negatiivisesti.
Kryptovaluuttaa ja etenkin Bitcoinia voidaan pitää tulevaisuuden sijoituskohteena. Etenkin nuoremmat sijoittajat siirtyvät ennemmin kryptovaluutan pariin, vaikka vanhempi sukupolvi saattaa olla edelleen kiinnostunut kultaan sijoittamisesta.
Aiheeseen liittyviä uutisia
